Suomessa. huokaus.

Elämä fugen jälkeen on rajoittanut mun blogikirjoittamista.
No ei oikeestaan ees oo, mutta mun elämässä ei vaan oo tapahtunut yhtään mitään kirjoittamisen arvoista sen jälkeen.

Noh, viimeiset illat fugen lämmössä oli sekavia ja tunteet heitteli londresin lorttojen neliöissä. Baareissa juostiin ja syötiin häjässä tapaksia että saatais vielä muutama lisäkilo ennen paluuta; pärjäis sitten suomen kylmyydessä (tässä onnistuttiin.)
Viimeinen ilta oli allekirjoittaneella pienimuotoinen katastrofi herra fikasin järjestettyä mulle vähän toimintaa kaatamalla kupin täyteen ja vähä yli.
Kahden tunnin yöunien jälkeen lampsittiin Elinan kans paikallisen tatuoijan kämpille (kyllä vain, kämpille) ja otettiin pikkukuvat korvan taa. Nyt voi myöntää et kielimuurin takia vähä jännitti et mikä kotkan pää mulla sielä niskassa on, mut onneksi Elinan espanjankielen taito vähä rauhoitti muakin. Nätit kuvat tuli. Saatiin myös treffipyyntö tältä tatuoijalta ens kesäksi, jesss.

Lähtöpäivä jatku kiireisellä pakkaamisella, omiin pikkujouluihin lainatun joulukuusen palauttamisella (kiitos lainasta Antonio) ja väsyneellä höpöttämisellä. Jätettiin maailman parhaalle talonmiehelle, em. Antoniolle keittiön pöydälle yks Heineken, toivottavasti maistuu! Käytännölliset kamppeet lahjoitettiin Saanalle joka viihtyy fugessa aupairina ens syksyyn saakka. Juomat ja metrin mittaset pillit (meidän ylpeydenaihe) lahjoitettiin luchan pojille, meni varmasti oikeeseen osoitteeseen.
Loput kamppeet nakeltiin surutta roskiin, matkalaukkuihin mahtu ehkä 30% tavaroista, loput jäi sinne :D
Auttamattomasti myöhässä lähettiin juoksee laukkujen kans asemalle, ilman jokaisen henkilökohtaista laukunkantajaa oltais kyllä myöhästytty junasta. Hiestä märkänä ehdittiin kuitenki renfeen. Kun saatiin hyvästeltyä laukunkantajat ja punnattua yhteistyöllä Elinan 30-kiloinen laukkuki kyytiin nii sanottiin heipat fugelle ja kotimatka alkoi. Vähä siinä meinas herkistyä. Helsingin kentälle saavuttiin nahkatakit päällä, ihan jäässä. Oli lumipyry. Vitutti.

Tytöt jatko matkaa Ouluun saakka, me jäätiin Sipen kans viel Helsinkiin. Parin päivän päästä otin yöjunan Ylivieskaan ja juna oli täynnä japsituristeja suuntaamassa Rovaniemelle jouluksi. Eka humalainen öykkäri nakattiin ulos Tikkurilassa. Fuge-fiilistä mulle toi joku ulkomaalainen poika joka tuli mun seuraksi odottamaan pysähtymistä kun Yka oli kuulutettu. Ei se mitään puhunut, hymyili vaan ja sano heipat ku lähin ja meni takas paikalleen :D Jostain syystä siitä tuli kuitenki hyvä mieli.

Maippi oli vastassa, juna oli tunnin myöhässä mut onneksi Maippiki oli melkeen yhtä paljon eli ei haitannu :D Käytiin hakee nesteeltä sämpylät ja kirosin kylmyyttä koko matkan. Kalajoella heittäydyin olkkarin lattialle nukkumaan ja heräsin ku Joni seiso mun vieressä tuijottamassa mua :D scary shit. Se kyllä väitti ettei oo ollu kauaa siinä. Ne nousi mairen kans aamupalalle ja suunnittelivat mulle lumipesujen antamista. Heittelin keittiön suuntaan keskisormia sen verran ku jaksoin, mutta ne ei herättänyt minkäänlaista pelkotilaa kohteissansa.
Neljän aikaan lähin soikkarille, olin kotona.

Tuon hetken ja tämän hetken väliin mahtuu vielä jouluahdistusta, Levin reissua, Paljakan uuttavuotta, baarireissua ja sitkeä flunssa.

Flunssa on edelleenki, kohta kaks viikkoa ollut. Ehkäpä se ei lähe pois ku oon tällä viikolla ollut jo neljä päivää opettamassa ja en ihan täysin oo malttanut olla tanssimatta. Mutta ku oon nii mielissään taas täällä ku on omat huiput oppilaat taas ja tutut salit ja aijai, tanssiminen onnii mukavaa. Kyllä tää tästä vielä lähtee, iha varmana.
Jos uskottelen itelle tarpeeksi nii se lähtee!
Emmää jaksa kirjottaa ennää, tuli ihan liian pitkä teksti jo nyt.

-heino