Ja taas neljä kuukautta,, arvostettavan lyhyt luova tauko näiden mun tekstien julkaisemisen välillä. Kyllähän te varmasti kuitenki ymmärrätte että tämmöstä sisältöä ei ihan päivissä kirjoteta, eikä ees viikoissa. Tajunnanvirtaa pittää suunnitella. Kyllä te nämä tiiätte.
Muttah, olen siis takaisin koulussa. Tanssi on täyttänyt jälleen elämäni, ekat viikot on ollu melkoista hakemista. Kroppa ihan hukassa ja tanssitaidoista ei oo tietoakaan. Notkiaki oon ku näkkäri, mutta oon tällä kertaa vähän armollisempi itseäni kohtaan. Tauon jälkeen ottaa aikaa et löytää taas oman kehonsa, annoin itelleni aikaa joululle asti. Oon sillai kuitenki aika rento tyyppi et jos vaikkapa tuo keskivartalon kannatus pyytää lisäaikaa, nii saatan sitä kyllä myöntää. Tuo keskivartalo on aina suhtautunu melko nihkiällä asenteella työntekoon eli voi olla että lakkoilua ja työolosuhteista marisemista on luvassa. Mut ehkä mää saan sen työmoraalia nostettua, ill keep u posted.
Nyt kun ootte taas kartalla mun elämässä (eli sipe, koska se on ainoa meikän blogin seuraaja. ja äiti tietty.) niin voin heittäytyä takas päivän polttaviin aiheisiin eli mun flunssaan (feisbuukissa jo voivottelin flunssaa ja sivulauseessa mainostin pyhäjokea uudena ydinvoimala-kylänä.) Tuon edellisen lauseen jälkeen voi kyllä olla ylpeä omista äidinkielillisistä lahjoista. Lauseenmuodostukseni ja sulkujen käyttöni on häikäisevän sujuvaa ja selkeää.
Keskustelen just ko. hetkellä Jonnen (aka mestarivalokuvaajan, viitaten aiempaan blogipäivitykseeni) kans irc-galleriasta ja mesen hymiöistä. Mitä kaikkea mahtavuutta ja iloa saatiinkaan kaivettua esille kun lähettii tutkimusretkelle näihin nostalgisiin maailmoihin. Löysin myös vanhoja blogikirjotuksiani joista aion jatkossa päivittää helmet myös tänne. Kyllä tuo ajatuksenlento on jo nuorena menny ihmeteltävän korkealla.
Hmm, kirjotin alussa et neljä kuukautta edellisestä tekstistä, oon aika hyvä myös laskemaan, kirjottamisen rinnalla.
Palatakseni tanssiin; (mitennii pitäis kirjoittaa jotenki järkevässä järjestyksessä asioista?)
mulla on ollu putkeen jo monta monituista HYVÄÄ tanssipäivää, semmosia OIKEASTI hyviä. Paljon tanssia harrastavat varmaan tietää mitä tarkotan, tai ainaki alan opiskelijat. Valitettavasti flunssa pamahti tähän mun menestyskauden esteeksi mutta luotan, uskon ja toivon että fiilistely jatkuu kun ko. virus on jättänyt mun elimistön rauhaan. On kyllä ollu nii siistiä, aijai. Sunnuntaina oli lepposat omat (kralla-)treenit kun ola,heli,karina ja anna heiluvat kanssani raahen paratiisissa. Pari tuntia vierähti impron parissa keposesti, ei olis ennen menny. Nyt vielä käytettiin hyväksi nuorisotalon herkkuja ja viimeset herkät biisit improiltiin täysin säännöittä pimeessä salissa, pelkästään discovalojen väreissä. Kuin hyvin sunnuntain voi viettää? (Kysykää vertailuun mielipide Tarulta, joka joutu vasten tahtoaan seuraaman mejä treenejä olotilassa, joka seuraa allekirjoittaneen tupareista.)
Nyt tuli hyvä mieli. Vaikka yleensä oon aika ilonen tappaus, nii tänään on kyllä ollu semipaska päivä, lähinnä ite oon kiukutellu kaikille ja päättäny että tännää vastustaa :D Että tietää kyllä ketä syyttää tästä ärinäpäivästä! Mutta silti, joskus mahtuu tämmönenki päivä näköjään sekkaan. Varmaan tää flunssa vähä jo alko tympäsee, nyt onneksi jo parempaan päin mennään. Ainii joo, munhan pitiki kirjottaa flunssasta tässä kirjotuksessa, mainitsin alussa et se on päivän polttava aihe. Unohin, ens flunssassa sitte.
Mutta nii, tuosta sunnuntain kirjottamisesta tuli nii hyvä fiilis että jes, nyt hymy kasvoilla taas ottaa lepiä :)
Ja loppuun pari lainausta tosiaan sieltä vanhasta NETTIPÄIVÄKIRJASTA:
ennen joulua 2007:
” Onneksi kohta on joulu. Halpahallin leluesitteessä oli vaikka mitä. Tamulle ajattelin ostaa baby born nuken. Sehän on ihan kuin oikea vauva. Itsellänihän henkilökohtaisesti lahjalistan ykkösenä on Hot Wheels Ford RC-AUTO, lavamaasturi kauko-ohjauksella. Ja Singstar-peli, jota en jouluisin ikinä keltään saa. Miksi näin?”
eiköhän me kaikki tiietä syy tähän.
samaiselta ajalta, pikkujoulumuisteloita:
”Jouluthan oli siis viime lauantaina oppilasnäytöksen jälkeen. (joka meni muuten mainiosti, kiitos kysymästä)
Glögi virtasi, suklaa lihotti ja violetti tukkalippis oli olennainen osa joulutunnelman luomisessa.
Ja tietysti, kuten kaikkien muidenkin prinsessojen pikkujouluissa on tapana, seurasimme perinteisesti teeveestä Wild Riots kakkosta ja kilpailtiin kenellä on vähiten rahaa tilillä. Pärjäsin.
Aulille en paljoa jutellut, jotenki tympäsi kai ku sillä oli taas uudet kengät.
Yksi mun ja Sipen illan huippuhetkistä oli kuitenkin ehdottomasti se kun näimme omin silmimme miten aikojen alussa mairen kaapiin piilotettu vadelmacoktail hupeni miljan ja marian laseihin.
"se juodaan mikä tarjotaan" siinä on naisilla asennetta.”
Lepposta lokakuun alakua kinderit. Hymyjä :)
-Heino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti