tanssi. jämy.

Kaikennäkösten tiskikeissien selittelyjen jälkeen voin lisätä välistä tänne vähän tanssipakinaa. Kroppa on kunnossa, jes. Ei oo ollut pariin viikkoon penikkatautia tai mitään suurempaa. Viime viikolla säikähin et lonkka napsahti taas rikki, mutta se olikin false alarm ja yhden illan hoidon jälkeen toimi taas nätisti. Huomasitteko sanaleikin, hehhee. Aika laimea nauru perään. Niinku se ”No smileys at the end of a sentence- SHIT, just got serious.”-kuva jota mm. ystäväni Sipe facebookissa jakoi. Sipe, mitten on mahdollista et oot jokaikisessä muudfloun päivityksessä vaikka nähää ehkä kerran kuussa? Sillonki Dyynissä ku mää oon töissä ja sinä…et töissä. Ja millon mun hiukset värjätään? Pientä julkista painostusta täällä niin saadaan meikän 15cm tyvikasvu kuntoon.
No nyt on kyllä mielenkiintosta tekstiä! Otappa ja lue vaikka uusiksi koko alku, sen verran tärkiää asiaa tuli.

Nii se tanssipakina. Oon taas mietiskelly (o-ou) mejä raahen tanssiskeneä. Oon kiteyttäny asian siihen et se on mielettömän söpö. :D Motivoituneita, lahjakkaita tanssijoita löytyy ja mejä pienet piirit ja avoin ilmapiiri pitää homman aitona ja rentona. Kaikki on tervetulleita, treenit lepposia, tapahtumia järkätään ja pysytään aktiivisena osana Raahen liikunta- ja kulttuuritoimintaa.

Mutta onhan siinä miinuksensakin. Näin pienissä piireissä treenatessa helposti jää mukavuusasteille treenaa eikä ikinä kehity niin hyväksi kuin vois olla. Keikkoja saa sieltä sun täältä melko helposti ja kilpailua ei juurikaan ole. Pikkukaupungin tanssijana on helppo olla.
Sitten mennään kovan kilpailuhalun johtamana kisoihin ja ollaan ihmeissään miten muut on niin hyviä. Ei oikeestaan oo todellista käsitystä siitä mitä ”pärjäämisen” eteen pitäis tai kannattais tehdä, tai ehkä ei vaan käsitystä siitä miten paljon tyypit TREENAA.
Ei tanssinohjaajat ja –opettajat saa ketään niin valmiiksi, että battleissa menis varmana jatkoon, se vaatii ihan omaa kiinnostusta tanssimiseen.
Sama homma kyllä muidenki lajien suhteen. Jos haluat olla oikeesti hyvä, ei se tunneilla käyminen riitä, vaan kiinnostusta pitäis olla myös omaan treeniin ja ympärillä tapahtuvaan toimintaan.
Kilpaileminen on vain yksi esimerkki, jonka kautta tää asia on helppo avata ja kaikki varmasti ymmärtää, mutta ei todellakaan ainakaan mun tanssimisessa se pääpointti.

En tarkoita siis et ”pelkillä” tunneilla käymisessä olis mitään väärää, sehän on ihan parasta että jengi käy tunneilla ja tykkää tanssia! Kaikki tanssi on hyvästä ;)
Mutta jos mieli tekee niille isoille lavoille ja kisoihin ja proggiksiin jajaja niin itsenäinen työ sen eteen on vähintään 50% koko hommasta, ehkä enemmänkin.
Käsiä ylös joka tunnustaa et tietää tämän kyllä mutta on vaan välistä liian laiska.
Täältä nousee yks.
Kun kilpailua ei ole, porukka ei kehity yhtä nopsaa kuin paikkakunnilla joilla sitä on.
Aika rankka mielipide. Ehkä.
Itelle ainakin käynyt noin, kaikki kantapään kautta. Isompiin piireihin siirryttäessä muistaa et ”fuuu, mähän oonki ihan paska” ja sitten pitääkin tehä päätös haluaako olla parempi vai riittääkö tämä. Nimim. edelleen saman asian kanssa painiva. Sitä kun on tottunut treenailee omalla mukavuusalueella sen verran ku huvittaa, hirveen hankala potkia itteensä tekemään enemmän töitä niin et se tuntuis vielä ihan yhtä kivalta.

Yhen kaverin kans tuli tässä taannoin puhetta tyypeistä jotka on jättäytyny – ehkä vähän myös huomaamattaan, pois tanssi- ja treenipiireistä ja kuitenkin puhuu monesti et kuin siistiä olis treenata. No tuu sinne treeneihin sitten joskus? Onhan joskus päiviä ettei kiinnosta treenata, mutta jos treeneihin ei ikinä kiinnosta mennä niin kannattaa vielä kelata ketä varten tanssii. Ei kenenkään kannata väkisin tätä tehä. Ja ei siinä oo mitään väärää jos ei enää huvita, mut kannattaa sanoa se itelle ja muillekin ääneen, helpottaa kummasti.

Toinen homma joka ehkä osalla laskee motivaatiota ja osalla nostaa, on pienet harrastajamäärät. Väkistenkin joka ryhmässä on puolet tyyppejä, jotka haluaa treenata ”tosissaan” ja puolet tyyppejä, jotka ehkä vain luulee että haluaa treenata yhtä täysillä. Pieneen porukkaan mahtuu monenlaista. Se toisaalta lisää suvaitsevaisuutta, mutta toisaalta lisää jokaiselle tosissaan treenaavalle vastuuta omasta oppimisesta ja kehittymisestä. Kun kaveri vieressä kertoo viikonlopun meiningeistä, jää helposti kuulematta just se korjaus jonka opettaja sanoo sua varten.
Kehityppä siinä sitten.

Jos kuitenki tekee sen päätöksen et haluaa tanssia ja olla aktiivisesti osana tätä härdelliä, ajautuu pienellä paikkakunnalla auttamatta tanssikulttuurin ylläpitämisestä vastaaviin ihmisiin.
Toisin sanoen oot kohta pikkuporukalla pyörittämässä -ainakin paikkakuntaa ajatellen, isoa tanssiyhdistystä, eikä mitään hajua mitä oot tekemässä :D Välistä asiat menee solmuun ja stressi on ihan järkyttävä, mutta kyllä se palkitseekin, aijai.  Vapaat kädet taiteilijana, ihanat oppilaat ja jatkuva uuden oppiminen on niin hienoa että en kyllä lähtis Raahesta mihinkään!
Ja tästä toimivuudesta on kyllä 100% kiittäminen Äitiä. Raahen, vielä pientä (kyllä me täältä vielä kasvetaan!) katutanssiskeneä ei olis olemassa ilman meikän äippää 
Parasta on se et ku saan näitä kuningasideoita, (kuten ”hei järjestetäänpä semmonen viikon tanssileiri!” tai ”kevätnäytös pittää olla raahesalissa ja sen pitää olla kunnon tanssiteos eikä mikkää perus oppilasnäytös” ja ”mun mielestä meillä pitäis olla jamit täälä. kaikille avoimet ja ilimaset.”) en oo koskaan saanut vastausta ”eihä me nui voia tehä!” vaan aina ”no mietitäänpä miten se onnistuis”. Ja onhan ne onnistunu.

Mutta palatakseni siihen treenimotivaatioon.

Jokaisen kannattais ottaa paperia ja kynä, tai vaan hetki aikaa ja tarkistaa omat tanssifiilikset säännöllisin väliajoin. Välistä on ihan hyvä nollata ja pitää viikon tauko ja kattoa miltä sillon tuntuu. Tuleeko ikävä liikkumista vai vaan helpottunut olo; yks stressinaihe vähemmän? Millon oot viimeksi miettinyt mikä olo treenatessa tulee? Missä tilanteissa ei tee mieli treenata? Eikö aika oikeesti riitä vai eikö vain haluais käyttää aikaa tanssimiseen? Mikä on suurin syy et ylipäätään tanssii? Vaikka iteki opiskelen alaa tietenki sitä varten että saan paperit ja voin tehdä tätä ammatikseni ja elättää itteni sillä, niin kyllä tämä silti on yhtälailla ihana ja kamala elämäntapa. Mutta siinä vaiheessa ku vastaus viimeiseen kysymykseen on ”raha”, ollaan ihan hukassa ja on parempi lopettaa koko touhu.

Ja tämä tekstihän oli taas täyttä tajunnanvirtaa, monta aspektia jäi huomioonottamatta (tarkotuksella tai ilman) joten älkää turhaan provosoituko. Tanssiminen on kaikille, ja kaikin puolin hyvä homma. On se sitte kerran kuukaudessa lattarointia, kotona fiiliksellä tehtyä improvisaatiota tai seitsemän kertaa viikossa tapahtuvaa tanssillista kuntotreeniä. Kaikki käy ja kaikki on oikein. Thats that. Kivvaa tanssiviikkoa kaikille!

-heino