Tuo edellinen teksti näytti julkaisuajaksi 6.58, öö?
Okvoord.
Jatkan pakinaani, koska edellisen tekstin vahvanoloinen kanavanselausangstipuuska
johti siihen että kolme tuntia myöhemmin katon tässä nuorten mm-jääkiekon Suomi-Sveitsi
ottelua. Niin.
Joulutarina jatkukoon.
Mejä koulu jakoi ilmaiseksi muutamia läppäreitä tuossa
joulun alla. Piti vaan perustella hyvin niin läppäri is all yours. En saanu semmosta.
Tosin ne ilmoitti et koneet lopulta arvottiin hyvin
perustelleiden kesken ja haluan uskoa et kuuluin niihin. Mun faktat mummun kans
mesettämisestä ja skypettämisestä, Kepin turhautumisesta sen koneen
”Heini”-kansioon joka tukkii sen kovalevyn ja hyvän kodin tarjoamisesta ei
selvästikään vaikuttanut lukijoita tällä kertaa. Syyllistin myös jonkin verran konettomuutta mun
koulutehtävien myöhästelystä ja elämän hankaluudesta muutenkin. Ehkä siis tämä
mun läppäritön olotila voi olla myös itseaiheutettua, ”Ei anneta konetta tuolle ku se on nii
ärsyttävä ja laiskaki vielä. Hyi.”
Kävästiin tässä joululomalla yks ilta Oulussakin. Reissu oli
aika huvittava. Lähettiin Pyhäjoelta viiden maissa ja saavuttiin kämpille
kaheksan aikaan, yllättävän pitkät sata kilometriä. Kyydissä reissas mun
lisäksi mejä Junnu, Toni ja Turkka (selittyy se säkkeily).
Kämpillä katottiin Kepin kans Supernaturalin 6.seasonin
päätösjakso. Siinä joku älytön
paranormaali otus iski toista puukolla
rintaan ja mää olin Kepille et ”KAMOOON, kuka muka kuolee HETI tuommoseen” ja
Keppi tietenki päkappas ku oli näinki tärkiästä mielipiteestä kysymys. Siihen pojat kommentoi keittiössä keskenään et
”tytöistä tuossa sarjassa on vähä aukkoja ja epärealistisia ratkasuja. Aika jännä ku sarjan nimiki on Supernatural.”
Hyväksyimme kettuilun, aika ansaittua oli.
Supernaturalien jälkeen lähettiin maailman kuivimmalle
baarireissulle, joka sisälsi hillitysti alkoholia, puolityhjiä baareja ja
kaikkien mielestä huonoa seurustelutarjontaa, itsemme mukaanluettuina.
Niinpä tehtiin diili että jokainen joutuu (eli saa) pyytään
jotain tuntematonta ihmistä ulos esim. kaupungilla. Diilin tarkemmat säännöt on
vielä vähä epäselvät.
Poikien mielestä pitää pyytää ainaki kolmea henkilöä ulos, että vähä
karaistuu eikä ois niin nössö paskakasa normaalitilanteissa. Tästä olin sammaa
mieltä. Ja ei ne kaikki kuitenkaan
suostu, sovittiin et saadaan olla tyytyväisiä jos yks meistä pääsee yksille
treffeille. Mutta sitte ne oli myös sitä
mieltä että tytöille ei kannata kertoa kuitenkaan et pitää pyytää kolmea, vaan
niille voi sanoa et diilin mukaan kahta vaan :D
En päkapannu, mutta olin valmis hyväksymään.
Pojat ei vuorostaan päkapanna sitä et mun mielestä, jos kaikki kolme
vastais myöntävästi (erittäin hypoteettinen tilanne) niin kaikkien kans saa mennä ulos.
Toistaiseksi plääni on jäissä,
kunnes päästään yhteisymmärrykseen sopimuksen yksityiskohdista.
Sitä
odotellessa.
Aamulla Tonilta kysyessäni joko homma on alkanu, oli vastaus: ”Oon yrittäny vältellä koko ajatusta.” Eli
hetki voi mennä ennen ku suunnitelma käy toteen. Toistaseksi tuntemattomia,
kuumia miehiä ei oo ilmestyny Soikkarin ovellekaan.
Seuraavana päivänä kävin Lauran kans syömässä Amarillossa ja
45min keittiöjonon aikana ehdittiin kepeästi keskustella mm. huumeista,
itsemurhasta ja ihmisvihaamisesta. Ja tietenki hyvistä tyypeistä. Hyvä lounas
oli J
Kotimatkalla todettiin et taidettiin käyä tekee vaan
baarireissu Ouluun, vaikka kaikki siellä asuukin. Mikäs siinä, hyvä reissu ja
hauskaa seuraa. Loman jälkee vähä lissää
Oulua, hehhee.
Mää haluan ulukomaille.
Meen nyt kattoo jääkiekkua. Tilanne on 2-0 Sveitsille,
aijai.
-Heini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti