Jesjes.
Joulua ja kaikennäköstä juhulaa ollu tässä taas ku aktiivinen bloggari on vähä pitäny joululomaa. Ja yleensäki lomaa näköjään ku parin päivän päästä vaihtuu jo helmikuu. Ei taijeta lukea enää joululomaksi?
Koulua on ollu, tanssittu on paljon ja töitä tehty. Oon ollu taas viikonloppuja Dyynissä töissä, nyt vaan yöt on menny blokaten eikä jekkuja myyden niinku yleensä :)
Lepposta hommaa, mutta aika rankkaa kropalle ku pyöräytän yhden yön aikana rytmit taas ympäri. Töitten jälkeen meen nukkumaan samaan aikaan ku maanantaina pitäis herätä kouluun, käännäppä siinä sitte rytmit takas ku sunnuntai-illat on vielä opetushommia. No köyhän on pakko yrittää, eikö se nii mee :D Ja työkaverit on mitä mukavimpia, mikäs siellä ollessa.
Huomasin tänään taas tuon naisellisen hajamielisyyden tuloksen ku aloin keittää aamulla teetä.
Laitoin vedenkeittimen päälle.
Huomasin ettei meillä ole talouspaperia telineessä.
Ajattelin käydä hakemassa vessapaperirullan tilalle, koska talouspaperia ei enää ollut jäljellä.
Menin vessaan.
Hoksasin siellä että mulla on pissahätä.
Lattialla oli kuitenkin kissanhiekkaa, imuroin ensin lattian.
Putsasin vielä kisujen hiekkalaatikon ku tytöt oli ollu ahkerina.
Pesin kädet ja hain pesuainetta ja pesin altaan, se oli likainen.
Muistin pissahädän.
Ensin kuitenkin harjasin vessanpytyn puhtaaksi.
Ajattelin viedä kissanhiekat samantien ulos.
Harhauduin välillä taittelemaan pyykkejä telineestä, ku ne oli tiellä.
Muistin pussin ja jatkoin matkaa.
Palasin sisälle ja muistin teen.
Menin keittiöön.
Tee oli mustaa ja kylmää.
Otin teepussin pois ja mietin missä on paperia johon sen voin laskea.
Muistin taas ettei meillä oo enää talouspaperia ja lähin hakemaan vessasta tilalle vessapaperirullaa…
Joskus selostin Kepille et kuin monesti käy näin et harhautuu ajatuksissa eikä saa hoidettua sitä yhtä asiaa joka oli alun perin tarkoitus. Se vastas: ”No ei mulle kyllä ikinä käy noin.” Jaa. :D
Tuosta tilanteesta tulee mieleen se kerta ku aioin tiskata. En tiiä oonko kirjottanu siitä jo joskus aiemmin, mutta tilannehan meni näin:
Normista poiketen olin intoa täynnä: Nyt minä kyllä tiskaan! Hitto vie!
Laskin tiskivettä. Menin olohuoneeseen. Unohin tiskiveden valumisen. MUISTIN tiskiveden. Huomasin lainehtivan keittiön ja paniikissa suljin hanan, vedin tulpan irti ja laskin veden pois. Yritin uudelleen. Laskin tiskivettä. Menin olohuoneeseen. Mitäpä veikkaatte että tapahtu? No jumalauta, unohin sen taas! Toimin tasan tarkkaan saman kaavan mukaan, panikoinnin myötä irtinykästyä tulppaa myöten. Kolmannella kerralla tuijotin veden laskeutumista. Sainpaha tiskattua, mutta vitutus oli äärimmäinen.
Taas nousi ärsyyntyminen pintaan. Lopetan tämän tekstin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti