kajjaanin kinderi

Keppi oli lomalla yli kaks viikkoa. Olin huolissani kuka kertoo mulle aamuisin missä vaatteissa en todellakaan voi lähteä ulos. Ennakkoluuloista huolimatta selviydyin viikoista hienosti! Tosin mulla kävi huippuja vieraita kylässä, kiitos teille, joudutte tosin vielä harjottelee vaatekommentointia; Ei mittää nössöilyä, suoraa kommenttia vaan! Ei se kuitenkaan muuta mun pukeutumista mitenkään :D

Mun ja luokkakaverini käyttäytyminen aiheutti koulun suuressa medianerossa (käykö tämä nimitys?) hämmennystä ja päästii jopa blogin sisällöksi, iha vaan toimimalla normaalisti.
Allekirjoittaneen reissu Kajaaniin oli mm. yks puheenaihe.

Mulla oli kamala olo. Oltiin oltu Dyynissä. Ei töissä. Tarvinneeko selitellä enempää? Ilta ei ollut menny ihan suunnitelmien mukaan, tapahtumissa oli suurta ihmissuhdedraamaa ja muuta turhuutta. Aamulla tympäsi. Rankasti.
Päätin lähteä ajelemaan Kalajoen kämpiltä johonkin suuntaan. Pysähdyin ekan kerran Kärsämäellä. Söin ranskalaiset jollain hikisellä huoltoasemalla ja jumittelin vänkärin paikalla ovet auki istuen. Jatkoin matkaa. Kajaani 75km-tyyppisen kyltin kohdalla päätin lähteä Kajaaniin leffaan. Ajelin Kajaaniin ja menin kattoo mitä leffassa pyörii. Eipä oikein mitään kolmen aikaan päivällä. Menin torille istumaan. Join kahvin. Kävin vaihtaan takin autossa. Jumittelin taas torilla ja tuijotin ihmisiä. Seurasin kolmen skeittarin toimintaa ja ulkomaalaisen söpön tytön jätskinmyyntiä. Ehkä kahden-kolmen tunnin jumittelun jälkeen menin ostaan jätskin. Mietin et kohta varmaan pyörii joku leffakin, jonka vois mennä kattoo. Skeittarit lähti. Yks palas takasi. Tarkkaa keskustelua en muista mutta suurin piirtein ja kiteytettynä se parin minuutin keskustelu meni näin:
”Miten menee?”
”Istuessa. Hyvää jätskiä.”
”Mitäs sä istut täällä nii pitkään?”
”Mulla on paska päivä ja ajelin tänne vähä kauempaa, oon karkulaisena. Tulin vaan olemaan.”
”No jää vähäksi aikaa karkulaiseksi, nii tehään jotain. Lähetäänkö vaikka leffaan?”
”Joo.”
”No mä käyn kotona suihkussa ja tuun sitte takas tähän.”
”Okei.”
Puolen tunnin päästä tää ko. tyyppi tuli hakemaan mut ja käytiin ostaan leffaliput. Leffan alkuun oli vielä jonku verran aikaa ja ajeltiin ympäri Kajaania. Puhuttiin kevyistä aiheista, kuten uskonto, huumeet, seksi ja politiikka. Turistikierroksen jälkeen käytiin siellä leffassa, hakee ruokaa ja moikkaamassa tyypin isää. Katottiin pari jaksoa jotain huvittavaa sarjaa ja lähettiin käymään Vuokatissa. Ajettiin rinteen päälle ja seisottiin hiljaa maisematornissa, oli aika fiilis. Kello oli jotain kaks yöllä ja totesin et mun pakomatka varmaan on aika lopuillaan, oli jo iha hyvä olla. Tyyppi heitti mut takas mun autolle ja kiitin seurasta ja lähin ajelee. Pysähdyin tunnin päästä ja menin takapenkille nukkuu. Jotku paikalliset idioottit koputteli mun auton ikkunoita, mutta käperryin viltin alle ja nukuin apaut puoli tuntia. Kiitokseksi mun seurallisuudesta nää sankarit oli hajoittanu pulloja renkaitten viereen. Hienoja ihmisiä.
Ajelin kotiin, olin vähän ennen seittemää aamulla takas, aurinko paisto ja hymyilytti. Hyvä reissu. Suosittelen kaikille. Terkkuja vaan ko. ihanuudelle, jos se sattuu joskus lukemaan tämän, pelastit mun päivän sillon! Eihä sitä tiiä jos törmätään vielä joku kaunis päivä nii mää vien sut sitte leffaan! Meni aika hempeilyksi tämä teksti, mutta joskus vaan onnii. :)

Tunnelmanvaihto:

Voisin todeta tähän kuten taannoin nimeltämainitsemattomille tanssijoille; surullisia ja epäonnisia tarinoita, pää täyteen-tyyppistä käyttäytymistä ja epätoivoisia iskuyrityksiä sisältäneen illan päätteeksi: Hyvinhän se meni!
No niihä se meni!