Tässä on nyt vähä taukoiltu tämän blogihomman kans mutta aim päk! Jumaleissön tullee sitä asiaa!
Mitähä kaikkia täsä nyt on tapahtunu huhhu.
Koulussa ollaan väännetty Jesus Christ Superstaria jonka esittämisestä sain nii isot kiksit että ei mittää järkiä. Treenamisvaiheessa oli välistä vähä nihkeetäki menoa (no kuka nyt jaksaa REENATA, hyi.) mutta kun päästiin Teatrian lavalle, nii oli sitä fiilistä. Tuli niin etuoikeutettu olo kun sai esiintyä niin lahjakkaiden ihmisten kanssa. Käsitin samalla kuin suuri ikävä mulla on ollut lavalle, viime kerrasta onkin jo aikaa.
Pienimuotoinen paniikkikin ehti iskeä kun onnistuin tulehduttamaan selkäni ennen näytöksiä. Perjantain jälkeen olin ollut sänkypotilaana ton selkäni kans, lauantaina soitin itku silmässä kiropraktikolle kun en enää pystynyt kävelemään. Sain heti maanantai-aamulle ajan ja käsittelyn jälkeen yritin mennä tiistaina treeneihin. Ekan biisin aikana tuli puukoniskukipu selkään ja lopputreenit nyyhkytin bäkkärin sohvalla.
Se tilanne kiteytti niin hyvin mun lavakaipuun. Olin niin pettynyt kun kuvittelin etten mitenkään selviä esityksistä ja se pettymys purkautui hysteerisenä itkukohtauksena kylmällä kivilattialla maaten.
Mutta ihmeitä tapahtuu. Onnistuin muutaman jääpussin, Julian hieromisten ja teippailujen jälkeen vetämään kenraalit ja esitykset, vaikka vähän rauhallisemmin pitikin ottaa. Yhen tanssin jätin kokonaan tanssimatta, mutta pääsin lavalle eikä kipua tuntunut enää ollenkaan. Kyseenalaista toki kannattaako tuossa vaiheessa tanssia, mutta sanottakoon vielä että olin saanut vihreän valon kiropraktikolta ja mitään loukkaantumisen vaaraa ei ollut :)
Nyt siellä lavalla kuitenki saa sit olla ku ens viikolla on SM-karsinnat, siitä parin viikon päästä koulun näytökset, Oulun SM-kisat, Funky Hallin kevätnäytös ja vielä oman luokan proggis joka toteutetaan mejä koulun muusikoiden kans. Ihanaa. Oon nii mielissään.
Mulla on kaikki niin hyvin, että melkeen hävettää :D Mun olo varmaan näkyi naapurihotellin asiakkaille asti kun tanssin äsken olohuoneessa pelkät pikkuhousut jalassa XL5n biisiin ja nauroin ääneen. Elämä tapahtuu ja oon mestoilla, niinku Laura sanos. Aajee.
Nyt mää lähen Pyhäjoelle ja illalla pitkästä aikaa Dyynille vähä töihommiin. Seki on kivvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti