Torakka.

Torakka.

Pari yötä sitte mejä kämpässä oli torakka. Ellu oli kutsunut sen kylään.

Minä tapoin sen. Ellua ei harmittanu.

Saatiin kyllä erittäin naisellinen kriisi aikaan tästä asiasta, kämpässä neljä naista ja yks torakka ajoi mejät kaikki hermoromahduksen partaalle.

Aiemmin illalla Keppi ehti nähä vilauksen tästä tyypistä ku se kipitti seinällä, aikeenaan testata kattoa juoksukenttänä. Hetkeä myöhemmin Maija näki vikkelän kaverin kuitenkin lattialla ja kutsui mejät kaikki kattomaan. Outia ei kiinnostanut ja mää en enää suostunut poistumaan sängyltä, jolle olin mennyt seisomaan ekan tapaamiskerran jälkeen.
Ystävämme Tortsu kuitenki painui piiloon ja me mentiin sydämet tykyttäen sänkyihimme.
Ilta kului ja kukaan ei saanut unta. Tortsu painoi mieltä. Lainaten Kaija Koota ”Missä oot ja mitä kuuluu, mulle uni vain ei tuu.”

Lopulta valvominen kävi liian raskaaksi ja yksi kerrallaan vaivuimme rauhallisesti untenmaille. Kunnes Maijaa alkoi pissattamaan.
Kevyin askelin tyttönen hipsi vessaan ja kuinkas ollakaan, Maijan sieltä poistuessa Tortsu the kaveri tuli hieromaan häneen vähän lähempää tuttavuutta. Koko kämppä ja luultavasti myös muutama naapuri heräsi vertahyytävään kiljuntaan, jonka ulospäästämisen voimakkuutta Maija ei varonut ollenkaan. Ei ollenkaan, oikiasti.
Mää hätkähdin hereille ajatukseen, että kämpässä on mies joka on hengannut mejä kaapissa vähintään kaksi päivää ja aikoo nyt tappaa mejät kaikki. (En oo vieläkään päässyt tästä ajatuksesta irti.)
Keppi ja Outi heräs viereisessä huoneessa ja pomppasivat istualleen samantien.

”Torakka!”, oli dramaattisesti Kepin ensimmäinen ajatus.
Niinpä hiivimme pikkuhiljaa vessan suuntaan ja kuiskien kehittelimme sotasuunnitelmaa.

Outi jatkoi unia häiriöstä ärsyyntyneenä.

Varttitunnin vessanlattian tuijottelun jälkeen rohkenin suhuuttamaan karkoitusainetta kynnyksen alle ja sieltähän ystävä kipittikin heti ulos. ”TAPA SE! TAPA SE!” huusivat tytöt jälleen kerran hillitsemättömällä äänenvoimakkuudella. Outia vitutti.

Sankaritekoni jälkeen kukaan ei nukkunut, ajatuksissa vilisi liikaa torakoita, mieli oli levoton.
Paitsi Outihan kyllä nukku, luonnollisesti. 

Aamulla oltiin ihan all cool et mikäs pikkuhomma se torakka oli, hehhe, tuollai sai mejät pois tolalta... Kuitenkin yöllä harkittiin, -syystä tai toisesta, nukkumista valot päällä.

Tässä tämä tärkeä ja todellinen tarina neljän rohkean naisen ja torakan tapaamisesta.
Jumalauta sitä voi olla nössö ääliö.

-H