tuttujuttu

Elämä jatkuu.

Myös torakan jälkeen.

Viimeset viikot on kyllä ollu nii good old times-fiilistelyä. Tutut kujat ja kadut, luottoravintolat, tutut hymyilevät kasvot ja samat ihanat naiset vierellä. Täälä on ihimisen hyvä olla.
Keho ja mieli on rentoutunut hyvää vauhtia kun meille tarjoutu vielä mahdollisuus käydä ilmaisissa hieronnoissa suomalaisella hierontakoululla! Onko vähä luxusta hä?
Aika onnessaan ollaan sitte juostu Pacosissa pyllyhieronnoissa ja kikateltu jälkikäteen kuka sai hieronnan keltäkin. Koska ollaan kypsiä, aikuisia naisia.
Oikeasti tyypit tuolla koululla on kyllä tosi ammattimaisia ja hyviä hieromaan, suosittelen kenelle tahansa joka tänne päin eksyy ja haluaa maximoida lomakropan olotilan.

Sit on otettu aurinkoa, aina ku on jaksettu nousta ylös sängyistä. Rymyillat tahtoo edelleen venyä nii aamutunneille et unet on yleensä venähtäny seuraavaan iltaan, mutta ei oo annettu sen häiritä. Lomallahan täällä ollaan.

En oo tanssinut kahteen viikkoon, iha outo olo. Vielä viikko tätä hässäkkää ja sitte onki aika valmis palaamaan tanssisaliin tollojen lokkenpautyttöjen kans! Joita on kyllä jo älytön ikävä. Mulla on ollu ihan paras tanssivuosi teijän kans, kiitos siitä. Oulun SM-kisojen viimeset tunnit meni takahuoneessa nyyhkien kuin meillä on nii hyvä olla mejä crewissä, se kertoo aika paljo noitten tyttöjen tärkeydestä. Sydämiä teille Oulun pitsit, mää tuun kohta taas takasi täältä!

Mutta päk in pisnes, Espanja kohtelee jälleen kerran hyvin. Jotku ihmettelee miksi aina palataan samaan paikkaan mutta tää on nii toinen koti jo ettei sitä vuosittaista reissua noin vaan voi jättää väliin. Ja tuleehan sitä käytyä muuallakin kuiten, Pariisin ja Tukholman reissutki oli kyllä aivan helmikeissejä. Mut koska tänne tullessa tietää jo miten hyvä fiilis tulee olemaan, nii miksi sitä vaihtamaan enneku alkaa kyllästyttää.

Ollaan rymytty huomattavasti vähemmän ku edellisenä vuosina. Toki ollaan siis osamme tehty myös sillä alueella mut tänä kesänä on mm. LENKKEILTY.

Kyllä, lenkkeilty. Who would have thought? En minä ainakaan.

Aamukasin lenkkejä on vedetty jo useaan otteeseen ja jumpatki on iha arkipäivää. Jumalauta.

Okei, ei nyt ihan ARKIpäivää mut jumppaamista on tapahtunu. Satunnaisesti. Hetken ajan.

Rantareissuista paras on ehottomasti se ku yhen tämmösen rymyillan jälkeen könköiltiin aurinkoon, ajatuksena täydelllinen bruna. Unet oli jääny suhteellisen lyhyeen ja ruhot hiekalle heitettyämme, ryhdyimme hymysuin päiväunille. Neki jäi sitte suhteellisen lyhyeen kun nelisenkymmentä suomalaista teiniä saapui ohjaajineen rannalle rippikouluhommiin. Leikkispotit löyty tietenki meijä vierestä ja suhteellisen äänekäs lauma viihdytti meitä läsnäolollaan läpi rantareissun. Voitte kuvitella meidän ilon, etenkin Keppi the grumpy oli tyytyväinen rentouttavan rantareissun yllättävään käänteeseen.
Eka leikki oli hiekkaanhautaaminen ryhmittäin, mutta siinä ei meinattu päästä alkuun ku kukaan ei tienny misä Konsta on. Joku epäili et Konsta lähti shoppaileen, toinen oli nähny sen taas rantakadulla kävelemässä. Ohjaajat kävi jo kuumana, ”kuka anto luvan”. Valitettavasti nämä keskustelut viihdytti meijä krapulaisia mieliä suuresti ja repeiltiin ihan täysillä, Konsta on meistä kuitenki aika tsilli tyyppi. Eikä se voinu tietää et nämä leikit alkaa heti ku päästään rannalle, nii ei sitä voi syyttää. Toivottavasti Konsta on kuitenki palannu omiensa joukkoon, ollaan jo usempi päivä mietitty sen kohtaloa.

Nyt tytöt tuli takas ja kerto järkyttyneenä et herra torakka oli taas pyrkimässä meille päin. Se ei varmaan tiijä et Maija lähti jo Suomeen. Keppi kerto sen sille nii ilmeisesti se lähti palailee kotikoloonsa. Parempi olis.

Lähen tarkistaa tilanteen.

Kivvaa iltaa ja aamua ja päivää meille kaikille!

-Heino