Tageja ja pastilleja

Meikän elämäsä on taas tapahtunu nii tärkeitä asioita että pakko päivittää! On facebook-kuvvaa, mustelmaa ja pastilleja! Älytöntä meininkiä, be prepared.

Kävelin toissapäivänä seinään. Oon aika varma että se seinä ei oo ollu aiemmin siinä samassa kohassa. Kävelin siis rauhassa keittiöstä eteiseen. Minding my own business. Ku lähin ennalta-arvaamattoman vauhdikkaasti takaspäin nii se seinäperkele hyppäs täysillä kohti mun naamaa! Jumalauta! Vasen poski turpos ja mejä Ylivieskaan lähtö venähti ku täyty painella jäitä vähä aikaa naamalle. Omilla kämpillä siis olin, siksi se seinän uus sijainti nii kovasti pääsiki yllättämään.

Äiti kans taas esitteli sen tietotekniikkataitoja facebookissa. Junnu lisäs suloisen perhepotretin fb:hen, ku oltiin syömässä koko perheellä. Äiti sitte meni ja tagas yhen mejä ystävän meikän olkapäälle. 

Samille vaan terkkuja. Saatoit olla vähä ihimeisää sielä Aasian reppureissulla ku äiti E on tagaillu sua meijän isänpäiväkuviin. Parasta oli se, ettei äippä tietenkään osannut poistaa sitä. 

Suora lainaus: ”Klikkailin häjäsä sitä nimen kohtaa ja hakkasin delete-nappia. Mutta sielä se vaan istu sun olkapäällä.” Lopulta se onneksi hoksas että poistaa kuvan ja jakaa sen uudestaan. 

Harmi et kuva oli Junnun lisäämä, tagi oli ja pysy. Tervetuloa perheeseen Sami!

Perhepäivitys kun kerran on nii kerrottakoon, että Junnun kouluonnettomuudessa hankittu jalkavammakin alkaa parantua. Samalla ehkä myös ko. tilanteessa hankittu Viiltäjä-Jack-lempinimikin menettää arvonsa pikkuhiljaa.

Isä hallitsee edelleen tilastoja, joilla mitataan nippelitiedon määrää.
Yks päivä se selitti tohkeisaa telomeereistä, jotka lyhenee kun ihminen stressaa. Minä, junnu ja äiti reagoitiin tähän tärkiään tarinaan välittömästi esittämällä krapulaisia telomeerejä. Ei arvostanut. Meille ei voi kuulemma kertua mittään.

Siskorakas toimii edelleen samalla vauhilla ja sinkoilee projektista ja touhusta toiseen, nii että pyörryttää.

Oli ihana nähä koko porukalla. Long time no see. Meikä kyllä rakastaa mun perhettä. Kaikessa kauheudessaan ü

Mää oon sairastanut kolme angiinaa tänä syksynä. Vähä niiku vastustuskyvyn puutetta, hä? Lopulta kurkku ei ees tuntunu enää kovin kipeeltä, siihen tottu jo nii hyvin :D 

Jolleki selitin aiemmasta sairastelusta ja kerroin kuinka paransin itteäni eucalyptus-karkeilla. Niillä vihreisiin papereihin käärityillä hirvityksillä, joista kukaan ei tykkää mutta kaikki on silti joskus syöny. 

Olin siis laittanu illalla PASTILLIN (meikä tykkää tästä sanasta) suuhun ja nukahtanut. Aamulla heräilin ja venyttelin siinä sängyllä iha smuuttina nii yhtäkkiä kitalaesta muljahti joku möhkylä suuhun. Sielähä se kurkkuPASTILLI oli kitalakeen kuivuneena hengannu läpi yön ja aamulla päätti yllättää ja jatkaa tuhoutumistaan. Vitun ovela pastilli! Voin kertua että aika vauhilla se tuli suusta ulos. Luulin et mun kieli lähti irti. Koska nii voi tapahtua. Niinku siinä Hammaslääkäri-kauhuleffassa, ku se lääkäri leikkaa asiakkaansa kielen irti. Spoilasin niille jotka haluaa kattoa tuon laatuelokuvan, sori. Mutta se leffa todistaa et mun pelko oli aiheellinen.
Miksi kirjotin tämän jutun, suhteellisen vastenmielinen tarina, hyi. I disgust myself.

Lähen treeneihin ällöttää muita 8)

-Heino