Vaasa dance challenge ja return of the keppi

Vaasan tanssireissu oli oikeen lepponen. Eikä pelkästään siksi että serkkutytön kans väänneltiin kelloja oikeen urakalla taaksepäin. Hyviä huoltajia ollaan, ku rennon letkeesti kirjottelin meijä kaikkien yhteiseen keskusteluun facebookiin tyyliin ”lähtiskö joku tässä aamupalalle?” ja perään tuli läjä hämmentyneitä kysymyksiä et eikö vartin päästä pitäis olla menossa kisapaikalle. Fak. Tottakai pitäis. Siinä Raution serkukset liikku meleko vauhilla.

Ite tapahtuma oli tosi mukava, pienet tapahtumat yleensä on. Hommat toimi hyvin ja ehittiin tanssimisen lomassa myös moikata Vaasan kavereita, syyä meksikolaista ja kattoa animaatioita.
Mukana oli iso kasa hyviä tyyppejä, nii mitäpä muuta reissusta voi tulla ku hauska. Allekirjottaneella ja tuolla em. serkkutytöllä lähti ehkä väsymys vähä käsistä paluumatkalla. Ei tosin oltu ainoat, joten Oravaisten huoltoasemapysähdys pääsee varmaan legendaaristen tanssireissuhetkien joukkoon. Löydettiin Raahen mimmeille uudet esiintymisvaatteetkin. Kyllä kelepaa veivata Justin Bieber-verkkarit jalasa. Tyttöjen epäonneksi mää oikiasti vähä innostuin niistä. Esiintymislakkikin löytyi (koska semmonenhan pittää olla). Se oli semmonen toimiva pipo/partalappu-yhdistelmä. Vielä on vähä hakusalla mikä teema näihin vaatteisiin sopis, mutta eiköhän me jotain keksitä!

Mitäs nyt vielä niistä tanssihommista. Nii, esitykset oli hyviä. En mää muuta oottanutkaan, mutta kerron tämän itsestäänselvyyden vielä. Hyvvää työtä tyypit ü

Musta ehkä kaikista siisteintä oli silti viettää Miljan kans aikaa. Ei olla pitkiin aikoihin hengattu kunnolla ja nyt ehti pari päivää päivittää kuulumisia. Ihana tyttö. Kiitos ü

Äitinki kans on taas käyty syvällisiä keskusteluja. Tässä esimerkki viime viikon saunareissulta.

Äiti: Mitä?
Minä: Hä?
...hetken hiljaisuus.
Äiti: Mitä sannoit?
Minä: En sanonu mittää!
Äiti: No hyvä!

Tämmösillä ratkiaa maailman ongelmat.

Keppi on tullu takasi Suomeen, jee! Oon hieman mielissään. Pari viikkoa sitte jouduin lähettää jos tuskaista viestiä Kepille, kun se ei ollut kotona auttamassa mun sotkusen ponnarin kans. Jouduin lopulta leikkaamaan koko perkeleen tupon irti. Tämän takia ihimiset tarvii kämppiksiä!
Eilen kauppareissulla meitä luultiin taas pariskunnaksi. Kassatäti halus mulle välttämättä Kepin S-etukortin rinnakkaiskortin, ku kerroin et meillon sama talous. Muistuu mieleen myös yks kauppareissu, jolla samalle vessapaperiosastolle osunut mummo antoi selkeästi hyväksyntänsä mejä oletetulle parisuhteelle ku kinasteltiin mitä paperia otetaan :D Mää en halunnut ”mittää helevetin hiekkapaperia” ja Keppiä tympäsi ku mun ”pyllylle pitää olla nii pehmeetä ja kallista”. Tämä vanhempi rouva hymyili kainosti meille ja oivalsi selvästi jotain mitä ei ehkä siinä tilanteessa todellisuudessa ollut :D

Tänään oon kuunnellut ehkä neljä eri versiota siitä miten Keppi oli Lontoossa tulkinnut metroasemien ”Mind the gap”- kylttejä. En oo vieläkään oikein ymmärtänyt mistä on kyse.
Keppi ei oikein tarkalleen itekkään tiennyt, joten se laitto kaverilleen viestiä miten tilanne meni. Valitettavasti tilanteessa mukana ollut kaveri myönsi, ettei ees tapahtumahetkellä ollut ymmärtänyt tarkalleen mistä on kyse, joten jää varmaan suureksi mysteeriksi mitä tuo Keppi on yrittänyt selittää mulle koko päivän. Erittäin kryptinen tyyppi tuo mun kämppis, ihan arkipäiväisetkin asiat muuttuu hetkessä monimutkaisiksi arvoituksiksi! Tämmöstä elämää Saaristonkadun luolassa ü