Londres

Kävästiin taas vähä Lontoossa.
Reissu oli erittäin ex tempore, heitin edellisen viikon torstaina puoliläpällä et lähtiskö joku mun kans Lontooseen treenaileen ja hengailee ja Anu ilmoitti heti et vois lähteä. Puhuttiin vielä Riina ympäri ja ostettiin lauantaina liput seuraavan viikon maanantaille.

Oli jälleen kerran huippu reissu; käytiin treenailemassa, kattomassa pari musikaalia ja syötiin ihan järjettömästi. Pienimuotoista shoppailua harrasteltiin myös. Shoppailu sinänsä oli jännittävää ku meillä oli käsimatkatavaroiden lisäksi yks yhteinen 15kg matkalaukku, joka menomatkalla painoi 14.9kg. Paluumatkalla se painoi tasan 15kg ja meillä oli päällä ehkä neljä kerrosta vaatetta :D Tyylikästä porukkaa.

Käytiin Pineapplella tanssimassa, parilla hoppitunnilla, waackingissa ja housessa. 

Housetunti oli keskitason tunti ja kun Pineapplen tunnit ei muutenkaan oo aivan helpoimmasta päästä niin jännitettiin sitä vähän etukäteen. Kuumotusta lisäs se et tunnilla oli vain kuusi oppilasta, meidät mukaanluettuna, joten oltiin aika tarkassa syynissä. Hyvä vaan, ko. ope ei kyllä päästänyt helpolla vaan vaati et kaikki menee oikein. Hyvä tunti oli! 

Waackingissa tehtiin tekniikkaa ja freestylea koko tunti, siellä oli tosi hyvä fiilis, ope oli mahtavan energinen ja kannustava. 

Käytiin viel em. house-open hoppitunnillakin, se oli tosi basic old school-tunti, mutta sielläkin ope vaati tarkkaa työtä, vaikka kyseessä olikin All-tason tunti. Seuraavana päivänä käytiin lihasjumiemme kans Animaineax-crewin hoppitunnilla, joka oli aika commercial matskua. Pätkä oli liikkeellisesti helppo, mut tosi lyyrinen ja aksentoitu, joten hyvää treeniä sekin. 

Jos siis oot menossa Lontooseen treenaamaan niin Supermalcomin tunneilla kannattaa ainakin käydä, waacking-ope oli Stephanie "Venus" ja tuo commercialimpi hoppi oli tosiaan sen Animaineax-crewin. Hoppitunteja näytti olevan aika moneen makuun, kyseenalaista meneeko kaikki ihan tohon kategoriaan mut ainakin Supermalcomin hoppitunnit oli nimellä "real hiphop" :D. Kun näki millasta menoa osa hiphoptunneista on, nii hyväksyn kyl tuon nimen.
Alalajitunneilla oli melko vähän porukkaa, näköjään nuo jazz funk- ja commercial-tyyliset tunnit vetää huomattavasti enemmän porukkaa. Huvittavaa oli taas huomata ku porukka laittautui ja meikkas ennen tuntia pikkushortsit jalassa. Ite väänsi siellä tulipunaisena hooämmän kollarit jalassa, ei niin viehättävää. Hirvee nälkä jäi treenaamisen suhteen, joten uutta reissua on jo suunniteltu. Sellasta jolla ehtis enemmän treenailee, ehkä sitte muutakin ku katutanssia.

Käytiin kattoo Lion king- ja Dirty dancing-musikaalit, molemmat oli mielettömän hyviä.
Lion king oli visuaalisesti tosi hieno ja laulajat oli aivan omaa luokkaansa, suosittelen ihan kaikille. Dirty dancing taas oli tanssillisesti loistava, ja jos tykkää ko. leffasta niin tuo on aivan pakko käydä kattoo jos käy Lontoossa! Siellä me kaikki kolme vollotettiin läpi molempien musikaalien, luonnollisesti. Liputhan ei oo aivan ilmaisia, mut kyllä ne on sen rahan arvoisia.

Yks ilta päätettiin viettää tyttöjen fancy-iltaa; kunnon hiukset ja meikit ja korkkareita jalkaan!
Ilta lähti hyvin liikkeelle ku lähettiin musikaaliin ja syömään, mut havahduttiin puol kahentoista aikaan ku oltiin Ripleysin alakerrassa suorittamassa lasersäderataa ja kontattiin säteitten alla aivan tohkeissaan. Laukut ja kengät oli eteisessä ja tukat ponnarilla, se siitä fancy-illasta.
No, yritettiin kuitenki. Laserluola vei voiton. Eikä mikään ihme, se on edelleenkin meidän keskusteluissa vahvasti mukana ja sovittiin et ens kerralla otetaan se expert-taso.

Aiheutettiin tilanteita myös mejä hotellin respassa ku tukittiin snack-automaatti. Kun Anu selvitteli asiaa tiskillä nii kysyin Rinulta minkä suklaan se yritti saada. ”Emmää tiiä ku naputtelin niitä vuorotellen ku en tienny minkä haluaisin” Jeesus. Kun Anu sai selvitettyä asian ja meille oli luvattu et aamulla saadaan rahat takas, niin Riina oli jo ehtinyt tunkea uuden punnan koneeseen ja sama homma, kone tukossa. Huusin Anulle et ”she did it again” ja respan mies vastas vaan et ”Lets just leave it to that level.” Poistuttiin paikalta jas euraavana aamuna johtaja kävi palauttaa punnan ja Mars-patukan :D

Ruuhka-aikojen metromatkat oli tuskallisia, varsinkin matkalaukkujen kans. Kun oltiin vasta menossa mejä hotellille, jouduttiin sopivasti matkustelee ruuhka-aikaan. Jonoteltiin yhteen metroon pidemmän aikaan ja mahduin änkeämään kolmanteen metroon, joka saapui. Tytöt ei reagoinu yhtä nopeesti ja ne jäi laiturille seisomaan kun niitten sivuilta porukka puski sisään. Mää huutelin sisältä et ”kyllä te mahutte, puskette vaan” kun molemmat huusi mulle takas ettei ne mahu. Riina hapuili mua ulos metrosta ja hoki et ”Heini, tuu pois sieltä”. Jotenki en saanut vastattua et voin mennä tällä ja te voitte tulla seuraavalla. Sen sijaan katoin Riinaa sanomatta sanaakaan ja peruutin ihmisten taakse syvemmälle metroon :D Aivan ihimetilanne. Se ratkes lopulta niin et jotkut miehet tyttöjen takana nappas niitten laukut ja potki metroon ja työnsi tytötkin samaan läjään. Siellä me sitte oltiin kuitenki kaikki lähekkäin ja matkustettiin lepposasti nojaillen. Ja mitä helvettiä, miksi Lontoon metrossa ihmiset ei puhu?! Todella kiusallista. Vähä niiku suomalaiset hississä. Tuolla vaan oltiin nii lähekkäin et tilanteesta olis helposti saanut vieläki kiusallisemman :D
Yhellä hissireissulla sanoinki tytöille et tekis iha hirviästi mieli nipistellä pyllyjä. Pikkusen äksöniä siihe matkalle. Hillitsin kuitenki itteni. Tytöt sano et mun lauseen jälkeen yks mies näytti siltä et se ootti nipistelyä, reppana jäi iliman.

Tutustuttiin paikallisliikenteeseen vähä lähemmin yöllä ku hypättiin suht randomilla bussiin. Katottiin et hei tuo on mejä metron päätepysäkki eli eiköhän tää mee sinne suuntaan. Olihan se päätepysäkki joo, mut valitettavasti väärään suuntaan. Palattiin sitte takas lähtöpisteeseen mejä maisemakierrokselta ja otettiin taksi kotiin. Mut käytiinpä kattelee vähä Pohjois-Lontoonki meininkiä. Hiljasta oli puol viideltä aamulla, jännä.

Ihmiset oli kyllä tosi ystävällisiä, meitä neuvottiin ja autettiin joka paikassa kun tarvittiin apua. Ja niitä tilanteita oli aika palio, let me say. Lontoo on ihana kaupunki.

Mitäs muutaku Lontoota. Hmm. Oon taas flunssassa. Näköjään kaks angiinaa ja nielupaise ei riittänyt tälle syksylle, päätin vielä normiflunssan napata tähän. Valivali, elämä on hankalaa.
Äsken sovin Funky Hallin EK-ryhmälle keikkaa ja se nainen kenen kans juttelin, sanoi yhtäkkiä et ”Muistan kyllä partioajoilta semmosen itsenäisen pikkutytön ja oon tässä seuraillut lehdistä sun uraa, olitko reissussa käyttämässä sitä stipendiä?” Oli aika hämmentävä tilanne, varsinkin ku en oo varma kuin hyvällä se muisti tän ”itsenäisen pikkutytön” :D En uskaltanut kysyäkään, se varmaan selviää ku meen keikkapaikalle.

Ihana ku on syksy ja voi käyttää paksuja sukkahousuja ja neuleita ja pipoja ja kaikkia. Mukavaa!
Ja Justin Timberlakeki tulee Suomeen ens vuonna. Se on kuuma.
Mukavaa syksyä tyypit, fiilistelkää.

-Heinonen