Jatkoa Turisti-päivitykselle 8)
5.
Sunnuntai. Krapula. Ihan niiku kotona olis! Yritettiin kahen-kolmen maissa siirtyä allasbaariin syömään. Lähin kesken kaiken pois. Henkkaa ei haitannu, se söi reippaasti munkin ruoat.
Katottiin tyhmiä videoita melkein kaks tuntia, kunnes skarpattiin ja lähettiin syömään kehuttuun kreikkalaiseen ravintolaan. Ei ollu turhaan kehuttu sitä paikkaa. Söin haudutettua lammasta ja Henkka jotain pinaatti-feta täytettyä kanaa. Jälkiruoaksi jaettiin liekitettyjä mansikoita jätksin kans. Namnamm. Naapurin tapaspaikkaan tuli poliiseja. Hetken päästä hoksattiin et ne tuli kattoo peliä, vähä tapaksia ja sidukkaa kylykeen. Lepposat kytät. Ruokaähkyssä tultiin hotellille ja painuttiin nukkumaan. Olin onnistunu kaatamaan sängylle appelsiinimehut, sotkenu mandariinilla ja vielä vähä murustellu suolakeksejä. Ootan huomista siivoojaa oikein innolla. Henkan naama kuoriutuu.
6.
Mejä hotelli on tosi rauhallisella alueella. Ollaan vähä korkeemmalla, joten täällä tuulee koko ajan. Alas ostarille on käytännössä joku parisataa askelta alaspäin. Ei se menomatka, vaan se paluumatka... Ollaan aika varmoja et molemmilla on ihan jäätävät perselihakset ku palataan. Tai siis onhan ne ollu jo ennen reissuaki. Tää on ihan söpö lomakeidas, mut ei tosiaankaan mikään pilepaikka. Tää on just semmonen paikka, etten yllättyis jos joku tulis ostarilla uikkarit päällä vastaan. Mut siinäku, ei mua haittaa. Rennosti vaan. Aika paljo on kyllä taksilla kuljettu ympärinsä, se nyt on täällä sen verran halpaakin, ettei mee koko budjetti siihen. Mikähän budjetti?
Mejä hotelli on tosi jees, isot huoneet ja hyvää asiakaspalvelua. Iso allas ja lapsille omat altaat ja leikkipaikat (Tää oli tietenki meille tosi tärkiä hotellia valitessa.)
Meitä luullaan jatkuvasti ruotsalaisiksi. Edelleenkään mua ei haittaa, ruotsalaiset on hyvännäkösiä ihmisiä, jotka puhuu hyvää englantia. :D Tosin allasbaarin poika taitaa tietää et ollaan suomalaisia. Eilen ku mentiin kattoo loppuminsat Real Madrid-Barca-pelistä, niin poika morotti meitä reippaasti suomeksi, ”TERVE”. No terve vaan itelles. Ja kyllä, olin kattomasa futista. En oikee ymmärrä mitään siitä pelistä, vaikka Henkka yrittikin vähän tarkemmin avata sääntöjä mulle. Musta oli kiva ettei siinä oo varusteita niiku lätkässä, niin näkee pelaajien reaktiot ku joitan jännää tapahtuu :D Siinäpä meikän mielipie jalakapallosta.
5.
Sunnuntai. Krapula. Ihan niiku kotona olis! Yritettiin kahen-kolmen maissa siirtyä allasbaariin syömään. Lähin kesken kaiken pois. Henkkaa ei haitannu, se söi reippaasti munkin ruoat.
Katottiin tyhmiä videoita melkein kaks tuntia, kunnes skarpattiin ja lähettiin syömään kehuttuun kreikkalaiseen ravintolaan. Ei ollu turhaan kehuttu sitä paikkaa. Söin haudutettua lammasta ja Henkka jotain pinaatti-feta täytettyä kanaa. Jälkiruoaksi jaettiin liekitettyjä mansikoita jätksin kans. Namnamm. Naapurin tapaspaikkaan tuli poliiseja. Hetken päästä hoksattiin et ne tuli kattoo peliä, vähä tapaksia ja sidukkaa kylykeen. Lepposat kytät. Ruokaähkyssä tultiin hotellille ja painuttiin nukkumaan. Olin onnistunu kaatamaan sängylle appelsiinimehut, sotkenu mandariinilla ja vielä vähä murustellu suolakeksejä. Ootan huomista siivoojaa oikein innolla. Henkan naama kuoriutuu.
6.
Mejä hotelli on tosi rauhallisella alueella. Ollaan vähä korkeemmalla, joten täällä tuulee koko ajan. Alas ostarille on käytännössä joku parisataa askelta alaspäin. Ei se menomatka, vaan se paluumatka... Ollaan aika varmoja et molemmilla on ihan jäätävät perselihakset ku palataan. Tai siis onhan ne ollu jo ennen reissuaki. Tää on ihan söpö lomakeidas, mut ei tosiaankaan mikään pilepaikka. Tää on just semmonen paikka, etten yllättyis jos joku tulis ostarilla uikkarit päällä vastaan. Mut siinäku, ei mua haittaa. Rennosti vaan. Aika paljo on kyllä taksilla kuljettu ympärinsä, se nyt on täällä sen verran halpaakin, ettei mee koko budjetti siihen. Mikähän budjetti?
Mejä hotelli on tosi jees, isot huoneet ja hyvää asiakaspalvelua. Iso allas ja lapsille omat altaat ja leikkipaikat (Tää oli tietenki meille tosi tärkiä hotellia valitessa.)
Meitä luullaan jatkuvasti ruotsalaisiksi. Edelleenkään mua ei haittaa, ruotsalaiset on hyvännäkösiä ihmisiä, jotka puhuu hyvää englantia. :D Tosin allasbaarin poika taitaa tietää et ollaan suomalaisia. Eilen ku mentiin kattoo loppuminsat Real Madrid-Barca-pelistä, niin poika morotti meitä reippaasti suomeksi, ”TERVE”. No terve vaan itelles. Ja kyllä, olin kattomasa futista. En oikee ymmärrä mitään siitä pelistä, vaikka Henkka yrittikin vähän tarkemmin avata sääntöjä mulle. Musta oli kiva ettei siinä oo varusteita niiku lätkässä, niin näkee pelaajien reaktiot ku joitan jännää tapahtuu :D Siinäpä meikän mielipie jalakapallosta.
7.
Vähä oli kiva herätä ku ei ollu darra! Kuulostaa niiku muuten joka aamu ois ollu. Ei ees oo, sinänsä yllätys itelleki 8)
Mentiin aamupalalle ostarille, mut koska mejä vakkari Eddies ei ollu vielä auki (ollaan käyty kerran aiemmin siellä=vakkari), niin mentiin naapuriravintolaan tapaksille. Henkka otti aamupalaksi kanakeittoa. Mää söin kanavartaita ja perunoita kanarialaisessa mojo-kastikkeessa, mikä muuten oli tosi hyvvää. Tärkiää ruokapäivitystä. Jälkiruoaksi haettiin Mars-jätskit. Ne oli nii isot et puolessa välissä alko ällöttää. Yritin tarjota omaani Henkalle, mut se kertoi syöneensä omansakin ”ihan muuten vaan”, mikä tarkotti ilmeisesti sitä ettei sillekään maistunu mut eihä jätskiä voi jättää.
Terveellisen ja ravitsevan aamupalan jälkeen hengattiin pari
tuntia altaalla. Henkka vähä herkisteli kirjansa kans, kuitenka se
haluais et se vaan jatkuis ja jatkuis, eikä ikinä loppuis. Epäilin
mielessäni sekavia puheita auringonpistoksesta johtuviksi, mutta
taputtelin Henkkaa kuitenki selälle et tulee vielä uusia kirjoja.
Lohdutuksiani ei arvostettu, joten annoin miehen synkistellä
rauhassa.
Kauaa ei jaksettu altaalla maata, vaan päätettiin hypätä Puerto Ricon bussiin. Älyttömän kaunis maisemareitti kesti bussilla reilun tunnin ja ehin tuossa ajassa kehitellä itelleni oikein hyvän pissahädän. Kun vihdoin saavuttiin perille, mun kävely oli niin hankalan näköistä ettei jäänyt epäselväksi mihin mulla oli tarvetta päästä. Löydettiin pikkukiska jossa en ehtinyt edes sanaa sanoa kun mut oli jo ohjattu vessaan. Hyvä palavelu. Kiitoksena tästä juotiin paikassa breezerit ja pääsin heti nostattamaan uutta hätää.
Puerto Ricon turistihelvetti yllätti täysin. Olihan siellä lämmintä ja kaunista, mutta turistikaaos superärsyttävine sisäänheittäjineen pilas täysin meijän fiilikset. Lähettiin aika vauhilla pois ostarilta. Ennen sitä ehittiin kuitenki ostaa molemmille feikit aurinkolasit.
Vähä oli kiva herätä ku ei ollu darra! Kuulostaa niiku muuten joka aamu ois ollu. Ei ees oo, sinänsä yllätys itelleki 8)
Mentiin aamupalalle ostarille, mut koska mejä vakkari Eddies ei ollu vielä auki (ollaan käyty kerran aiemmin siellä=vakkari), niin mentiin naapuriravintolaan tapaksille. Henkka otti aamupalaksi kanakeittoa. Mää söin kanavartaita ja perunoita kanarialaisessa mojo-kastikkeessa, mikä muuten oli tosi hyvvää. Tärkiää ruokapäivitystä. Jälkiruoaksi haettiin Mars-jätskit. Ne oli nii isot et puolessa välissä alko ällöttää. Yritin tarjota omaani Henkalle, mut se kertoi syöneensä omansakin ”ihan muuten vaan”, mikä tarkotti ilmeisesti sitä ettei sillekään maistunu mut eihä jätskiä voi jättää.
 |
Kauaa ei jaksettu altaalla maata, vaan päätettiin hypätä Puerto Ricon bussiin. Älyttömän kaunis maisemareitti kesti bussilla reilun tunnin ja ehin tuossa ajassa kehitellä itelleni oikein hyvän pissahädän. Kun vihdoin saavuttiin perille, mun kävely oli niin hankalan näköistä ettei jäänyt epäselväksi mihin mulla oli tarvetta päästä. Löydettiin pikkukiska jossa en ehtinyt edes sanaa sanoa kun mut oli jo ohjattu vessaan. Hyvä palavelu. Kiitoksena tästä juotiin paikassa breezerit ja pääsin heti nostattamaan uutta hätää.
Puerto Ricon turistihelvetti yllätti täysin. Olihan siellä lämmintä ja kaunista, mutta turistikaaos superärsyttävine sisäänheittäjineen pilas täysin meijän fiilikset. Lähettiin aika vauhilla pois ostarilta. Ennen sitä ehittiin kuitenki ostaa molemmille feikit aurinkolasit.
 |
| noku ei kerra oo paineita nii kai ny tehhää osoktia! |
Henkka ku on muka nii antituristi, nii
hihittelin mielissäni kuviikon aikana saatiin hamstrattua sille
rantakojusta paskat shortsit ja neljän euron flipflopit. Feikit
lasit täydensi kokonaisuuden, now he is complete. Valitettavasti
kotiinlähdön koittaessa flipflopeista ja shortseista päätettiin
luopua ja jättää ne koristamaan hotellihuonetta. Melekonen
menetys.
Ostarin jätettyämme päädyttiin ettimään luolaravintolaa, tällä kertaa meillä oli jopa kartta apuna. Harhailtiin teitä ylöspäin, kunnes lopulta päätettiin luovuttaa ja palata takas alamäkeen. Väliltä napattiin taksi. Tottakai taksi teki uukkarin ja paineli samaa rinnettä ylös, joka oltiin just kiivetty ja palattu varmoina ”ei se täälä kyllä oo”. Ravintola oli ehkä 200m kauempana. Ravintola oli paras koko reissulla. Kolme alkuruokaa lämmitti mieltä ja vatsaa. Ankka ja lammas maistu. Oltiin tosi tyytyväisiä – ja humalasa. Tilatun puolikkaan viinipullon sijaan saatiin kokonainen ja posket punottaen ideat alako lentää. Viinihuuruissa vyöryttiin rinne alas ja kiivettiin bussiin. Kohta oltiinki taas baardeissa.
8.
Ehinki fiilistellä eilen darratonta päivää. Näköjään kostautuu.
Raahauduttiin altaalle, oli kuuma päivä. Uiminen helepotti oloa kummasti, vesi on mahtava elementti. Tosin pari kertaa puolesa välisä allasta unohin miten uidaan ja räpiköin epämääräsesti
portaisiin kiinni. Koko päivä oli melekosta slow motionia, Fiilikseen vaikutti varmasti tieto siitä et seuraavana päivänä lennettäis takas Suomeen. Tunnelmaa ei myöskään nostattanu vieresä hengannu pariskunta, jonka miesosapuoli jaksoi jaaritella miten päin ne aurinkotuolit kannattaa olla ja kuinka ne sielä mökillä ne puutarhajakkarat on aseteltu. Nainen ei tainnu kommentoida mitään koko aikana, uskoakseni se toivo yhtä kovasti kuin mekin, että mies olis hilijaa. Kun oltiin saatu tarpeeksi infoa puutarhajakkaroiden sijainnista, käytiin nopsaa huoneessa ja lähettiin syömään. Syömisen jälkeen jumitus paheni ja viimeisimpiä keskusteluja mitä käytiin sinä iltana, oli keskustelu siitä voiko lomalla mennä nukkumaan jo yheksältä.
9.
Viimenen päivä. Kotia pitäis lähtiä.
Heräsin kasilta pakkaamaan. Osa kamppeista sai jäähä, ku ei mahtunu laukkuun. Aika perinteistä joo, mutta miten se tällä kerralla oli ees mahollista? Ostin yhet aurinkolasit. Aika isot aurinkolasit vissiin. Henkka mökötti eikä halunnu pakata. Kun aamukänkkis hellitti, lähettiin aamupalalle ja altaalle vielä hetkeksi. Yheltä bussi tuli hakemaan meitä, lentokentällä oli huono olo ja pää kipiä, lentokoneessa alkoi sitte nenä vuotaa. Flunssahan se sieltä. Katottiin matkalla kaks huonoa elokuvaa ja tuskailtiin kipiästä olosta. Helsingissä nukuttiin apaut nelijä tuntia kahvilan sohvalla, kunnes herättiin aamuhälinään. Lähettiin suunnistamaan kohti porttia, jolta Oulun lento lähtis. Ostettiin vielä yhet ylihinnoitellut patongit ja alotettiin matkan viimenen osuus. Tunti meni nopsaa. Junnu haki mejät kentältä. Kotona oli vastassa kaks välinpitämätöntä kissaa, uuden palovaroittimen saanut Kepudi ja aah niin pehmeä sänky. Unta.
Mistä tietää et on ollu hyvä reissu?
Kaikki sannoo ettei oo rusketuttu niiku yhtään ja kaupassa käydessä (ostoslistalla oli kissanraksut ja hammastahana) en saanu ostettua haluamaani hammastahanaa, ku rahat ei riittäny. Nii.
Mut olihan meillä kyllä kivvaa ü
 |
| menkää syömään tuonne. MENKÄÄ. |
Ostarin jätettyämme päädyttiin ettimään luolaravintolaa, tällä kertaa meillä oli jopa kartta apuna. Harhailtiin teitä ylöspäin, kunnes lopulta päätettiin luovuttaa ja palata takas alamäkeen. Väliltä napattiin taksi. Tottakai taksi teki uukkarin ja paineli samaa rinnettä ylös, joka oltiin just kiivetty ja palattu varmoina ”ei se täälä kyllä oo”. Ravintola oli ehkä 200m kauempana. Ravintola oli paras koko reissulla. Kolme alkuruokaa lämmitti mieltä ja vatsaa. Ankka ja lammas maistu. Oltiin tosi tyytyväisiä – ja humalasa. Tilatun puolikkaan viinipullon sijaan saatiin kokonainen ja posket punottaen ideat alako lentää. Viinihuuruissa vyöryttiin rinne alas ja kiivettiin bussiin. Kohta oltiinki taas baardeissa.
8.
Ehinki fiilistellä eilen darratonta päivää. Näköjään kostautuu.
Raahauduttiin altaalle, oli kuuma päivä. Uiminen helepotti oloa kummasti, vesi on mahtava elementti. Tosin pari kertaa puolesa välisä allasta unohin miten uidaan ja räpiköin epämääräsesti
portaisiin kiinni. Koko päivä oli melekosta slow motionia, Fiilikseen vaikutti varmasti tieto siitä et seuraavana päivänä lennettäis takas Suomeen. Tunnelmaa ei myöskään nostattanu vieresä hengannu pariskunta, jonka miesosapuoli jaksoi jaaritella miten päin ne aurinkotuolit kannattaa olla ja kuinka ne sielä mökillä ne puutarhajakkarat on aseteltu. Nainen ei tainnu kommentoida mitään koko aikana, uskoakseni se toivo yhtä kovasti kuin mekin, että mies olis hilijaa. Kun oltiin saatu tarpeeksi infoa puutarhajakkaroiden sijainnista, käytiin nopsaa huoneessa ja lähettiin syömään. Syömisen jälkeen jumitus paheni ja viimeisimpiä keskusteluja mitä käytiin sinä iltana, oli keskustelu siitä voiko lomalla mennä nukkumaan jo yheksältä.
9.
Viimenen päivä. Kotia pitäis lähtiä.
Heräsin kasilta pakkaamaan. Osa kamppeista sai jäähä, ku ei mahtunu laukkuun. Aika perinteistä joo, mutta miten se tällä kerralla oli ees mahollista? Ostin yhet aurinkolasit. Aika isot aurinkolasit vissiin. Henkka mökötti eikä halunnu pakata. Kun aamukänkkis hellitti, lähettiin aamupalalle ja altaalle vielä hetkeksi. Yheltä bussi tuli hakemaan meitä, lentokentällä oli huono olo ja pää kipiä, lentokoneessa alkoi sitte nenä vuotaa. Flunssahan se sieltä. Katottiin matkalla kaks huonoa elokuvaa ja tuskailtiin kipiästä olosta. Helsingissä nukuttiin apaut nelijä tuntia kahvilan sohvalla, kunnes herättiin aamuhälinään. Lähettiin suunnistamaan kohti porttia, jolta Oulun lento lähtis. Ostettiin vielä yhet ylihinnoitellut patongit ja alotettiin matkan viimenen osuus. Tunti meni nopsaa. Junnu haki mejät kentältä. Kotona oli vastassa kaks välinpitämätöntä kissaa, uuden palovaroittimen saanut Kepudi ja aah niin pehmeä sänky. Unta.
Mistä tietää et on ollu hyvä reissu?
Kaikki sannoo ettei oo rusketuttu niiku yhtään ja kaupassa käydessä (ostoslistalla oli kissanraksut ja hammastahana) en saanu ostettua haluamaani hammastahanaa, ku rahat ei riittäny. Nii.
Mut olihan meillä kyllä kivvaa ü
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti