Turistit

1.
Kauas on pitkä matka. Ja matkustaminen vituttaa ku, ku on kuuma ja kylymä ja näläkä ja kallista ja päähän sattuu ja väsyttää, muttei voi nukkua ku koko ajan parkuu lapsi vieresä tai niskat venähtää ku yrittää asetella ittiänsä nukkumisasentoon. Miksi sitä ylipäätään kannattaa lähtiä kotua mihinkään? Koska täälä o lämmin. Aurinkoa. Se riittää aika pitkälle. 8)

Lähettiin liikenteeseen jo tiistaina, vaikka lento lähti keskiviikkona. Luonnollisesti majapaikka kurahti edellisenä iltana, niin junamatka meni uusien majapaikkojen tsekkaamiseen. Onnistuttiin saamaan lentokentähotelli soppeliin hintaan eli asiat rullas mukavasti kohti lämpöä.
Tsekkaukseen mentiin viimeisten joukossa ja kun boardingiin oli vartti aikaa, ehti henkka juua kaks kaliaa ja mää käyä kolmesti vessassa. Ostettiin myös molemmille kirjat kentän pokkarikaupasta. Oli muuten tuolle toiselle ensimmäinen laatuaan.

Lapset tykkää meistä. Harmi, että tunne ei oo molemminpuolinen. Koneessa tosin oli yks suloinen nappisilimä, joka piti showta yllä läpi lennon ja viihdytti kaikkia takaosan matkustajia. Ja yritti viiä mun siiderin, saatana.

On opittu uusia asioita, esimerkiks sen et matka ku matka nii Henkkaa alkaa vituttaa tunti ennen määränpäätä. Eikä mitenkää kevyesti vaa oikee huolella, puheki loppuu siinä vaiheesa. Musta se on vähä hämmentävää ku on istunu junassa tai koneessa kuus tuntia nii eikai tunti enää oo paha, mut näköjään se on se kriittinen piste. Ite taas en edelleenkään osaa pitää huolta romuistani, matkalaukku oli hukassa 5min hotelliin saapumisen jälkeen. Onneksi se löyty melkein saman tien nii suurempaa paniikkia ei ehtiny syntyä. Paniikki synty vasta ku Henkka spottas vessasta torakkavauvan. Onneksi allekirjottanut on nii kova ammattilainen näissä torakkahommissa, et meillä oli suihkeet ja viemäritukot alta aikayksikön. Oho. No ei ollu. Mut se saatiin tapettua ja ny on myös suihkeet kämpäsä sen varalta et kaveriki tullle käymään..Käytiin illalla syömässä paellaa, mustekala ja jättikatkaravut on edelleen jees, simpukoihin ei kumpikaan aio enää koskaan koskea. Makuelämys Henkan sanoin ”maistuu merelle”. Ei lisättävää.

Aamukeskustelut on vielä tasoa:
”No?”
”No mitä no, tältä mää näytän aamusin.”
Eiköhän tää tästä.

2.
Eka kokonainen päivä lähti liikkeelle rannalla. Kymmenen minsan taksimatkan aikana ehittiin kerätä suuri vitutus, ”kylymä täälä o, tuulee. eikä aurinkokkaa paista”

Matka taittu hyvillä mielin

Rannalle saavuttua kompuroitiin kuitenki suoraan rantatuoleille ja levytettiin siinä seuraavat neljä-viis tuntia. Vieressä oli pari suomalaista mimmiä, joitten kans vaihettiin kuulumisia samalla ku kärisytettiin ihoa ja juotiin stronkkelia. Yhtäkkiä oltiin päisään. Ihan varkain. Yritin välistä ehotella Henkalle et sen kannattais laittaa vähä enemmän aurinkorasvaa, ku palaminen ei tunnu nyt ehkä iholla ku on vähä viileempi ilma. En oo varma ottiko se ihan tosissaan. Viien maissa lähettiin omalle hotellille päin, ajateltiin kuitenki kävellä eka vähä matkaa. Matkalla ehittiin ottaa pikkunen joogasessio ja ostaa henkalle uimahousut, jotka sisältää 300% polyesteria. Jännät pöksyt.

Käveltiin parin kilsan matka rantaa pitkin ja otettiin taksi kotia. Illalla käytiin Inglesissä syömässä maailman paskinta pastaa ja pitsaa ja ärsyyntyneinä ei ees lähetty baareihin. Kaaduttiin sänkyyn jo puolenyön maissa, uuden torakkashown jälkeen. Päiväkänni väsyttää.

3.
Aamulla oli vähä darra, en jaksanu mennä aamupalalle, vaan jäin nukkumaan. Unet keskeyty kuitenki jo vartin päästä, ku siivojaa pamautti huoneeseen ja alako touhuaan. Kattelin huvittuneena ku se nakkeli meijän kalsareita ympäriinsä. Koska meillähän oli nimenomaan kalsareita mukana. Sitte vasta hoksasin kuin sotkusia ihmisiä ollaan. Ollaan oltu täälä kaks yötä, miten on ees ehitty sotkea?!

Nousin ylös ja lähettiin saman tien hakeen mulle ruokaa ja jäätiin samalla reissulla altaalle. Kello löi kakstoista ja altaalla alko baardit. Ollaan aika isossa hotellissa, niin altaalla on uima”vahti”, joka käytännössä soittaa musiikkia ja nakkelee ihmisiä altaaseen. Ja nimenomaan nakkelee, en uskaltanu eka laittaa silmiä kii ku jännitti et se tulee ja heittää pooliin. Ei onneksi käyny nii.

Otettiin rennosti monta tuntia, oli lämmin. Ehottelin punakalle Henkalle et suojais palaneet kohat. En oo vieläkään varma ottiko se tosissaan. Otettiin aurinkoa useampi tunti, kunnes lähettiin taas syömään. Syöminen meinaa kyllä unohtua täälä, nälän tunne katoaa ku on lämmin. Edellisenä päivänä syötiin pieni patonki puoliksi päivän aikana. Vasta kymmenen aikaan illalla syötiin ne paskapitsapastat. Onneksi oltiin tosi nälkäisiä, muuten ne tuskin olis menny alas.
No tällä kertaa mentiin omalle ostarille (koska omistetaan se) ja valittiin texmex-paikka. Ruoka oli hyvvää. Tosi hyvää. Seurattiin kiinnostuneita ulkona tapahtuvaa draamaa, kun taksikuski oli parkkeerannut päin mäntyä ja bussikuski oli jumissa pihalla. Taksikuskia ei löytynyt mistään, oli varmaan naapurihotellisa kalijalla. Kun ko. sankari lopulta saapui paikalla, niin ei tarvinnut ees kuulla sanoja, ilmeistä näki et kuskien välillä lensi ärräpäät. Ja meki oltiin saatu jo syötyä, takas kämpille.

Vaikka ollaan molemmat aika baardityyppejä, niin perjantai meni sen suhteen kyllä penkin alle. Kovat oli puheet päivällä. Illalla baardit jeajea. Ruoan jälkeen, kuuden-seiskan maissa illalla mentiin hetkeksi sänkyyn ja herättiin seuraavana aamuna kasilta. Villi meininki. En oo nukkunu noin pitkiä yöunia sitte teini-iän. Ehkä se vaikuttaa ku on tommosen teinin kans reissusa, ehehe. Henkka tykkää varmasti tuosta kohasta.

4.
Aamulla todettiin yhesä et kyllä se Henri on nyt sitte palanu. Onneksi oon pakannu mukaan kortisonit sun muut, nii ehkä tästä vielä selevitään. Itelläki nenä ja käsivarsi näyttää vähä liian auringon merkkejä. No mentiin kuitenki altaalle :D tietenki. Vieressä oli lepposa pariskunta etelä-pohjanmaalta, vaihettiin muutamia sanoja ja vähä jopa pulikoitiin altaassa. Pidin kyllä silti koko ajan huolta et tiesin missä päin se uima”vahti” kulkee. Mulla on edelleen ajatus siitä et se ehkä haluaa hukuttaa mut. Ehkä. Kolmen aikaan todettiin et jumalauta, kyllä tässä on nyt molemmat palanu ja painuttiin sisälle. Ajateltiin lähteä shoppailemaan. Kerrassaan mainio idea.

Ennen sitä kuitenki vaihdettiin huonetta. Olin edellisenä iltana käyny hoitaa muita asioita respassa ja samalla kysässy mitä voitais tehä torakkahommalle, ku ne ei näytä loppuvan. Saatiin heti vastaus et voidaan toki vaihtaa huonetta. Saatiin sit avaimet uuteen huoneeseen ja luonnollisesti 15min siitä, olin hukannut avaimen. Onneksi taas löyty. Meinas vähä kiukkusuoni taas kiristyä siinä ettiessä.

Meijä hotellin "sivupiha". heh.

Uus huone oli toisella puolen koko lomakompleksia. Huoneki oli vähä hukassa ku riennettiin käytävillä niin innokkaina. Mentiin muutaman kerran ohi. Vois vähä rauhottua. Kun huone löyty, oltiin suhteellisen mielissään. Alehintasen äkkilähdön jämähuone (ihan kiva kyllä sekin ü) oli vaihtunu torakattomaan kaksioon, jossa oli merinäköala. Ihan jees.
Henkka oli niin innoissaan et heitti punaviinipullon lattiaan.
Sitä sitte siivoiltiin.

Myöhästyttiin bussista. Jäätiin venailee seuraavaa. Siitä alkoikin piinaavimmat hetket tällä lomalla. Bussissa haisi kunnon hiki. Mua ällötti. Matka kesti ja kesti, puolen tunnin jälkeen joka pysäkiltä kyytiin alko nousta teinejä kummallisissa vaatteissa. Kun istumapaikat oli täynnä ja käytävä tungettu täyteen, ei kuski enää ottanut lisää porukkaa sisään, mut silti tietenki pysähyttiin joka maitolaiturilla. Ihan muuten vaan. Joka pysäkki kuhisi noita ihmevaatteissa heiluvia teinejä, lähistöllä oli jotku perkeleen karnevaalit. Karnevaalikaupungissa jumiteltiin suht kauan, tiet oli sieltä täältä poikki ja poliisit ohjas liikennettä ykssuuntasia pitkin.

Määränpäähän oli vielä matkaa, mut eihän me tässä vaiheessa sitä tiietty. Luonnollisesti ei oltu otettu selvää kuin kauan bussimatka kestää, mihin meidän kannattaa jäädä tai ees MIHIN päin ollaan menossa shoppailee. Kun kaupunki alko häämöttää, molemmilla iski epäusko. Fak tis, tais ollakin vähä isompi kaupunki. Alko sataa vettä. Molemmilla shortsit jalasa. Kylymä, näläkä ja vitutti. Yritettiin vähä kehitellä riitaaki. Kyllä kunnon pariskunnan pittää ees kerran turhanpäiväsyyksistä tapella. Riita ei oikein ottanu tulta alleen niin hyökättiin ekaan pystäriin. Syötiin ja juotiin. Elämä alko vähä taas hymyilee. Shoppailtiin hetki, vesisade lakkas hetkeksi ja käveleskeltiin keskustassa. Lauantai kun oli niin jengiä oli liikkeellä, puistossa oli soittajia ja laulajia. Ihan hyvä fiilis. Päätettiin lähteä kotiinpäin, jos sattuis vielä bussejakin menee. Tietenkään tätäkään ei tarkistettu ennakkoon. Kello oli apaut ysi lauantai-iltana ja harhailtiin tuntemattomassa kaupungissa. Bussikuskit ei puhunu englantia, mut ymmärrettiin et ollaan väärällä asemalla. Jatkettiin matkaa. Iski kunnon sadekuuro. Onneksi nyt oli vähä enemmän vaatetta, niin ei nii ärsyttäny. Bussiasema löyty, joku mies neuvo meidät oikealle laiturille ja parinkymmenen minsan päästä oltiin taas bussissa.
Oltiin edellisestä illasta oppineena sovittu et nyt ei mennä nukkumaan. Illalla löydettiin ittemme baardibaardi-alueelta ja tästä tuskin tarvii enempää avata. Hauskaa oli.


---to be continued