Kielikukkasia

Hiljaiselon jälkeen.
Aurinko taas paistaa. Tainno oikeesti sataa vettä. Mutta tijätte, vertauskuva.
Olipa jännittävä aloitus tällä tekstillä.

Rakas siskoni kävi kylässä viikon verran. Olotilani on siis enemmän kuin heikko seittemän päivän lähtemisen jälkeen. Onneksi se sisko nyt lähti kotiin nii voi taas rauhoittua täälläkin päässä :D
Syötiin hyvin ja kartutin taas talvestaselviytymisvartalon senttejä. Kyllä tällä vartalolla kestää sitte suomen pakkaset! Rusketuski on jo kadonnut, höh. Syksy valloitti Fuengirolan muutamassa päivässä.

Vaikea kyllä käsittää että nyt on pikkujouluaika. Tuntuu lähinnä vitsiltä nää mejä omat pikkujoulut, jotka toki räjäyttää Fuengirolan bileskenen. Okei, ehkä voisin valita vähä vaatimattomammat sanat kuvaten bileitä joihin on tulossa ehkä kymmenen henkilöä :D Mut ei se määrä vaan se laatu. Ja laatuahan meidän bileissä riittää.

Oon taas vaikuttanut ihmisiin syvästi mun mielettömillä kielitaidoilla.
Oon puhunut sujuvasti mm. hollantia ja ruotsia tällä viikolla. Unohtamatta toki vietnamin kieltä, jonka avulla vaihdoin kuulumisia toisen kielineron kanssa, Tanelille terkut vaan. Hing wuaa.
Hollanniksi mun lausevarasto on ehkä vähä rajallisempi, mutta jo kaks lausetta sai juttukaverin lähtemään, joten emmä ihan paska voi olla. Edelleen on mysteeri kuka se oli ja mistä se edes tuli. Ja oliko tämä sitte ees lopuissa hollantilainen.

Ruotsiksi toki onnistuu monet lauseet, harmi että palaute on ollut aika törkeää. Mun ja Maipin ruotsinkielestä ei muka saa mitään selvää. Mutta nämä kriitikot olikin jotain ylimielisiä tukholmalaisia, jotka ei vaan osaa ite puhua kieltään normaalisti. Pienen ruotsinkielen lausumista koskevan opetussession jälkeen pääsin oikeaoppisesti sanomaan mm. ”Rakastan pannukakkuja vadelmahillon kanssa” ja vaikuttavan ”Min mamma är min pappa” –lauseen.
Tämä aiheutti kysymyksen et tiedänkö mitä just sanoin. No totta kai tiedän, hoh.
Tiedustelin myös millon menee seuraava bussi Slusseniin ja kerroin että mun on PAKKO päästä sinne. Veikkaan kyllä et Maipilla oli vielä kovempi tarve päästä ko. paikkaan.
Yks parhaimmista on silti: ”Ruotsi on mahdollisuuksien luvattu maa”, joka aiheutti luonnollisesti suurta suosiota kohdeyleisössä.

Kun nämä tarpeelliset ja hyödylliset lauseet alkoi loppua, rallattelin hieman Peppi Pitkätossua ja latelin sanojen taipumismuotoja. Nämä on testattu aiemminkin Espanjan mantereella, mutta tällä kertaa yleisö ei ollut yhtä vastaanottavaista, joten kieli vaihtui nopeasti takaisin englantiin. No mutta vaikka sainki ehkä vähä kritiikkiä, niin huomasin et oikeesti haluaisin osata ruotsia. Siksi perjantain keskustelut oli osittain ruotsinkielisiä, lähinnä mun vaatimuksesta. Hassu kieli. Tyhymä kieli. Suomi on siistimpi. Mutta kun keskustelutovereitten suomenkielentaito rajoittui kahteen sanaan: ”sauna” ja ”mansikka” niin ihan hirveen syvälle heidän ajatusmaailmaan en päässy omalla kielelläni.

Tän viikon alussa myös kehittelin kahden potentiaalisen businesskumppanin kanssa kaks uskomatonta tuotetta: pakkastakin ja pipepti/piptetti/iketin. Näistä en lähe ees kertomaan enempää, mutta te rakkaat lukijat tulette olemaan hämmästyneitä kun nää tuotteet pääsee markkinoille ja pääsette testaamaan pakkastakin monipuolisuutta. Uskokaa pois.

Oon myös jopa liikkunut vähän, kaks viikkoa on mennyt lockingin ja jerkingin parissa. Kävin myös yhdellä jazztunnilla, mutta se tais jäädä viimeiseksi täällä vaikka opettaja olikin ihana ja taitava. Steppitunnit myös jatkuu.
Tanssiminen on ihanaa.
Tähän on hyvä lopettaa tältä erää.
Tainno vielä yks fakta tältä viikolta: perustetaan kämppisten kanssa tyttöbändi ku palataan Suomeen. Sen nimi on jotain tällasta: ”AvenidaAcapulcoEdificioLondres”javielänumero päälle ja loppuun ”sisters”. Aika vaikuttava nimi bändillä vai mitä? Jaana ja Elina laulaa Juliet&Joonatania ja mä ravetan vieressä ”yhm yhm yhm”
Noni, TÄHÄN on hyvä lopettaa.

-Haynie