Todistetusti läski

Lähinpä tänään tsekkailee uutta tanssikoulua Benalmadenaan. Ei muuten menny ihan nappiin. Äitille lähetetyt viestit varmaan avaa jo aika paljon tätä kokemusta:

Klo 18.21
”Arvaa mitä. Oon eksyny taas. Nyt tosin Benalmadenaan ja on kauhee nälkä nii pakko mennä syömää. Jos löydän jonku :D en sitte ehtiny tanssimaan sinne koululle”

Klo 18.48
Kolmannen umpikujan jälkeen meni hermot. Oon nyt harhaillu 1h 20min. Tulin pitsalle. Vittu. Kaikki mikä voi mennä päin persettä nii kans menee. Lähen tästä kotiin”

Kevyen hermon jälkeen istuin onnellisena pitsalla ja luin brittien teinilehdestä juttua naisten seksuaalikäyttäytymisestä nykyaikana. Söin pitsan, ranskalaiset ja join cokiksen ja ku menin maksaa niin se poika intoutui vähä liikaa mun hyvästä ruokahalusta. Siltä karkas heti kunnon huudahdus et ”SÖITSÄÄ KAIKEN?!” ku näki mun tyhjän lautasen.
En voinut muutaku revetä kun se tuijotti mua ihmeissään ja vastasin ”Yee,, I do know how to eat..”
Poika pyöritteli silmiään ja repes nauraa ja huusi sen kaverillekin takahuoneeseen et katoppa tätä tydyä. Jos en olis nauranut siinä vaiheessa niin paljoa niin se olis saattanut olla myös aika nöyryyttävää :D
No sit ku pääsin lähtee sieltä pitseriasta jossa mua sanottiin läskiksi (No mitä? oon nainen, totta kai tulkitsen sen tuolla tavalla.) niin äiti soitti varovaisen puhelun jossa tiedusteli mun senhetkistä tunnetilaa. Sain riemastettua sitäkin aika tavalla kertomalla mun syömisepisodista.

Ruokaa saatuani olin tietenki jo paremmalla tuulella ja lähin taksikuskien luokse kyselee et missähän tämä paikka mahtaa olla. Äijät vaan et no sä tyttörakas oot tällä kysymälläs kadulla. Kun kyselin tanssikoulua niin ne kaikki kerääntyi yhteen mun ympärille ja viis ihmistä alkoi neuvomaan et no menet tuonne ja tuonne ja sinne ja tijäthän missä se ja se on? Mä vaan et joojoo, kiitti ja karkasin. Enkä mää tajunnu mittään muuta ku et johonki pitää mennä alas.
Matka jatkui.
Se taksikuskien jengi seuras mun liikkeitä ja kun kolmannen kerran menin niitten ohi nii päätin koukata jonneki sivukadulle ennenku ne tulee neuvomaan mua uudestaan. Kerta riitti.
Sieltä sivukadulta eksyin johonki todella randomiin espanjalaiseen koulutuskeskukseen, josta semmonen ihana vanha pappa neuvoi mut oikeaan paikkaan. Tällä kertaa jopa löytyi.
Eihän siellä tietenkää mitään niitä tunteja ollut mitä olisin halunnut ottaa (naturally) mut oonpa ainaki menossa huomenna aamulla steppaamaan! (?! :D)
Eli siis mun eksyminen, raivoaminen, läskituntemukset ja turhautumiset johti siihen et olin todella hämmentyneessä mielentilassa siellä koululla ja nyt oon sitte menossa huomenna steppaamaan.
Voi vittu.
Niinku Vesa sanos.

-Heini

ps. vaikuttaa tosi negatiiviselta tekstiltä mut ei ees oo sellanen fiilis. iha hauskaa oli. ja paluumatkalla renfessä oli viel iha söpö poika (7), jonka kans oli silmäpeliä koko matkan (kokonaiset 11min). tärkiä.